Historiaa
Sisareni ja miehensä ostivat Bed & Breakfast -nimisen Swan 38 purjeveneen. Sain kutsun lähteä purjehtimaan kesällä 1991. Onnistuin löytämään veneen Maarianhaminan Itäsatamasta ilman kännykkää, joten olin ilmeisesti merikelpoinen vaikka luulinkin salongin pöydänjalkaa nostoköliksi (Swanin kiinteä lyijyköli painaa 6 tonnia!). Purjehdimme suoraan Tukholmaan ja siitä lähtien olen ollut miehistön jäsen eli kansiapina lähes joka kesä 2-6 viikkoa kestäneillä purjehduksilla. Navigointi oli pakko opetella hyvin, GPS tuli veneeseen vasta 90-luvun puolivälissä. Purjehdukset ovat ulottuneet Helsingistä Kööpenhaminaan, Bornholmiin, Gotlantiin ja Öölantiin. Joskus on jääty Turun saaristoon, Tukholmaan tai Sandhamniin Gotland runt-kilpailun kekkereihin.
Kesällä 2003 tuli tilaisuus kokeilla Bed & Breakfastia vaimon kanssa kahdestaan. Vene oli meillä viikon ja vain ankkaroliina piti viedä korjattavaksi sukellettuani sen potkurin ympäriltä Gullkronan laguunissa ensimmäisen rantautumisen jälkeen. Valitettavasti tuolta reissulta ei ole kuvia. Kokemuksista viisastuneena menin keväällä 2004 saaristolaivurikurssille ja syksyllä suoritin rannikkolaivurin tutkinnon sekä CEVNI-kurssin.
Avomerilaivurikurssille ei voinut alkuvuodesta mennä, joten päätin kokeilla sotilaslentäjänä toimineen isäni geneettisiä mahdollisuuksia ja ilmoittauduin keväällä 2005 purjelentokurssille. Lupakirja tuli ja ilmailuradiopuhelimen hoitajan kelpoisuutta oli hyvä jatkaa meri-VHF -tutkinnolla. Vaimo löysi vahingossa purjeveneen, kävi saaristolaivurikurssin, ja niin meistä tuli veneilijöitä. Lanko tosin päätteli, että veneen todellinen tarkoitus oli maadoittaa minut...
Kävin avomerilaivurikurssinkin 2005-2006, mutta se jäi tenttimättä työkiireiden takia.