![]() |
6. Oma tietokone
Kiintolevyjen vetoisuus eli tallennustila, kapasiteetti, on viime vuosina kasvanut huikeasti. Vielä joskus vuoden 1990 paikkeilla tietokonepakettiin saattoi kuulua 40 megatavun kiintolevy. Nyt käytetään jo useamman kymmenen ja jopa yli 150 gigatavun kiintolevyjä. Kapasiteetti on siis noussut nelituhatkertaiseksi. Levyjen pyöritysvauhtikin on kasvanut jopa 15 000 kierrokseen minuutissa. Toisaalta ohjelmat näyttävät turpoavan nopeasti nekin. Nollasummapeliä? No, voihan tietokoneella nykyisin tehdä paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. KorppuSiellä se yhä vain olla möllöttää isoisten joukossa tuo monesti jo kuollut ja kuopattu vajaan puolentoista megatavun levyke eli korppu. Aika on mennyt korpun ohi niin, että sillä on käyttöä enää vain sellaisissa tehtävissä, joissa hitaus ja pienuus ei haittaa. Kirjoittava ja erityisesti uudelleen kirjoittava CD-asema on jo noussut korpun tilalle tiedostojen siirtäjänä koneesta toiseen. CD-levyn, rompun, vähintään 650 megatavun kapasiteetti on aivan eri maailmasta kuin korpun. Yksi romppu vastaa siis ainakin 450 korppua. XP:ssä niin sanottu tuki rompuille koskee paitsi toistoa, myös uusien CD-levyjen tekemistä, polttamista. Kun panet tallennuskelpoisen CD-levyn asemaansa, XP kiirehtii kysymään, mitä haluat tehtäväksi. Sen kun otat paikallisen kopioitavasta tiedostosta, valitset lähetä ja klikkaat listalta kirjoittavaa CD-asemaasi. Sinne menee. Tiedostot turvassa?Massamuistin massiivisuus ei saa johdattaa sinua kuvittelemaan, että siellä työtiedostosi ovat hyvässä turvassa. Tiedostojesi tallentaminen kiintolevylle on vasta ensimmäinen askel. Toinen yhtä välttämätön askel on varmuuskopiointi johonkin muualle. Saman kiintolevyn toinen osio ei ole turvallinen, jos levy menee rikki. Ensin siis kirjoitat, sitten tallennat kahdesti, eli kiintolevylle ja varmuuskopioksi. Tämähän kulkee kuin vanha ryhmätanssi vai mikä se nyt oli: askel eteenpäin, kaksi askelta taaksepäin. Terveiset sinne kauniin torin laitaan. Järjestelmä-valintaikkunaOma tietokone -ikkunasta (näet sen vain, jos asetuksissa on valittu näytä linkkinä) huomattavan osan lohkaisee vasemmassa laidassa seistä jököttävä avovalikko. Sen avulla valintaikkuna Ominaisuudet: Järjestelmä on näppärästi saatavissa esille. Nyt onkin katsottavaa.
Oma tietokone -ikkunaOma tietokone -ikkunan pystypalkissa Ohjauspaneeli esiintyy kahteen kertaan. Ensin hyvin valitulla salanimellä Muuta asetusta ja toisen kerran omalla nimellään ja kuvakkeellaan. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Lyhyesti sanoen Oma tietokone -ikkunasta pääsee mihin vain, XP:n joka sopukkaan. Eri asia on, kannattaako mennä. Yleensä ei kannata. Tiedon puuta pääset kyllä lähelle, mutta jotenkin vaikutelmaksi jää, että tarkastelet taivaankantta mikroskoopilla. No, jotkut tarkastelevat sitä horoskoopilla. Ei yhtään hassumpaa, että Oma tietokone -ikkunassa on suora mahdollisuus lisätä ja poistaa ohjelmia. Ettei tule kiusausta aloittaa suoraan C-asemalta Deletellä huiskimista. Useimmat uudet ohjelmat suostuvat poistumaan koneelta, kun käsky käy. Jos ohjelma lopuksi ilmoittaa, että yhteiskäytössä olleita osia ei saatu poistetuksi, tyydy siihen. Nuo jäljelle jääneet hilkut eivät haittaa koneesi toimintaa. Tilaa ne toki vievät turhaan, mutta määrät ovat yleensä vähäisiä tai ainakin siedettäviä. Helppo paluuOksalta oksalle loikkiessa ei kohta tiedä, millä tasolla oikein on. Sitä tulee tuijottaneeksi ikkunoita kuin laatikkoleikkiä muinoin tv:stä. Ikkunoita on avoinna kasapäin. Siellähän seikkailet kaiken keskellä yksin. Kansiot saa toki avautumaan aina yhteen ja samaan ikkunaan, mutta se ei asiaa auta, ehkä pikemminkin päinvastoin. Jos meno alkaa huimata, muista yksinkertainen keino panna piste seikkailulle: klikkaa Tehtäväpalkin paikallisvalikosta Näytä työpöytä. Hetkessä kaikki ikkunat ovat poissa näkyvistä ja tunnet lujan maan jalkojesi alla. ![]() |