Apple II oli vuonna 1977 ensimmäinen värinäytöllä varustettu henkilökohtainen tietokone. Muistia oli kokonaiset 4 kilotavua. Apple Lisa esitteli graafisen käyttöliittymän 1983, seuraavana vuonna ilmestyi Ridley Scottin ohjaaman tv-mainoksen siivittämänä Apple Macintosh ja vuonna 1987 Apple Macintosh II, jossa oli mahdollisuus käyttää 24-bittisiä värejä ja useita monitoreja. Plug and Play toimi jo silloin, ainakin kahdeksan vuotta ennen Windowsia.
Mac on mainostoimistotyyppien ja muiden graafisella alalla työskentelevien perinteinen suosikki. Vuonna 1985 julkistettu PageMaker varmisti Macin menestyksen. Samaan aikaan Apple esitteli LaserWriterin, edullisen PostScript-laserprintterin. Vuosikymmenen lopussa näytti siltä, että Windowsilla ei olisi mitään tulevaisuutta. Toisin kuitenkin kävi. Markkinat olivat täynnä PC-klooneja, Apple oli ainoa Mac-koneita valmistava yritys, ja toukokuussa 1990 julkaistu Windows 3.0 varmisti lopullisesti Microsoftin dominoivan aseman.
Vuonna 1994 Apple julkisti PowerPC-prosessoriin perustuvat PowerMac-koneet, mutta sekään ei auttanut. Windows 95:n jälkeen Apple oli pahoissa vaikeuksissa. Joulukuussa 1996 Apple ilmoitti ostavansa NeXT-yhtiön. NeXTSTEP-käyttöjärjestelmästä piti tulla perusta Applen seuraavalle käyttöjärjestelmälle, joka tunnettiin koodinimellä Rhapsody. Applen johtoon palannut Steve Jobs sopi riidat Microsoftin kanssa (MS julkaisi Office-paketista Mac-version ja Internet Explorerista tuli Maccien oletusselain). Vuosikymmenen lopulla Apple alkoi taas vähitellen tuottaa voittoa.
Toukokuussa 1998 julkistettiin iMac ja samalla kerrottiin, että Rhapsody ja Mac OS 8 yhdistetään uudeksi Unix-pohjaiseksi käyttöjärjestelmäksi. Mac OS X tuli markkinoille kolmen vuoden päästä maaliskuussa 2001.
Klassisessa Macissä oli monia ongelmia. Käyttöliittymän kehittämisessä Mac oli edelläkävijä, mutta pinnan alta löytyi teknisesti vanhentunut järjestelmä. Viimeinen iso versiojulkaisu oli Mac OS 9, joka ilmestyi syksyllä 1999. Klassinen Mac käytti keskeyttävää moniajoa (pre-emptive multitasking) vain ajuritasolla. Sovellusten kohdalla se käytti alkeellisempaa ei-keskeyttävää, yhteistyöhön perustuvaa moniajoa (cooperative multitasking). Muistinkäsittely oli vanhanaikainen. Suojattu muisti koski vain sovellusten koodia, ei dataa. Sovelluksia ei voitu käynnistää useina eri kopioina. Tiedostonimen pituus oli rajoitettu 31 merkkiin.
Mac OS X on Mac OS 9:n seuraaja. Serveriversio julkaistiin syksyllä 1999, kuluttajaversio maaliskuussa 2001. Muodonmuutos on niin raju, että voidaan puhua täysin uudesta käyttöjärjestelmästä, vaikka vanhat Mac-ohjelmat toimivatkin OS X:ssä. Graafinen ympäristö on muuttunut verrattuna klassiseen Macciin. Taustalla on uusi Quartz-koneisto. Valikot ovat läpinäkyviä ja työpöydän alareunassa on kiistelty Dock.
Mach-mikrokernelin päällä on Unix-pohjainen järjestelmä, joka perustuu BSD:hen. Ensimmäinen Mac jossa on kunnollinen muistinkäsittely! Ja Mac-työpöydän lisäksi voi käyttää myös perinteistä Unix-komentotulkkia! Jos minun pitäisi valita Linuxin ja Mac OS X:n välillä, valitsisin ilman muuta jälkimmäisen. En usko että Linuxin työpöytä pystyy ikinä antamaan yhtä hyvää käyttäjäkokemusta. Linux on liian hajautettu projekti, liian monia kilpailevia ratkaisuja. Macillä on lisäksi se etu, että Microsoftin Office-paketista on saatavilla Mac-versio. OS X käsittelee digitaalista mediaa yhtä hyvin tai paremmin kuin Windows XP. Vaikuttaa todella hyvältä, mutta ongelmiakin on. Voit lukea asiantuntevat arvostelut alla olevista linkeistä.
Ars Technica on kirjoittanut perusteellisia, monisivuisia arvosteluja Mac OS X:n versioista: 10.0, 10.1, 10.2 (”Jaguar”), 10.3 (”Panther”), 10.4 (”Tiger”). Lue myös What Is Mac OS X? ja Tales of a BeOS Refugee.
|
